Oon matkamies mä köyhänlainen, matkallain halki tän maan.
Ei sairaudetkaan ei vaarat uhkaa, kun vaellan sen kirkkauteen.
Mä sinne meen luokse mun isän ja muiden rakkaiden ihmisten.
Näin kuljen pitkin joen rantaa, näin kuljen kohti kotiain.
Kun synkät pilvet taas minut saartaa, mä tiedän kyllä mun paikkani.
Kun kauneus maan saa kaiken kukkaan, en epäile mun luojaani.
Mä sinne meen luokse mun äidin, pitkästä aikaa nähdään taas.
Näin kuljen pitkin joen rantaa, näin kuljen kohti kotiain.
Näin kuljen pitkin joen rantaa, näin kuljen kohti kotiain.